Taina näki päivänvalon 11.9.1981 silloisessa Lohjan aluesairaalassa. Vauva- ja taaperovaihe ohitettiin kommelluksitta. Kuitenkin kolmelapsisen perheen kuopuksena Taina sai jo varhain tuta sisarusrakkauden parhaat palat, kuten murtunut käsi, isoveljen nyrkkeilykumppanina toimiminen, kolmipyöräisellä mäenlasku ja sensellaiset lasten huvitukset. Todellisuudessa me kaikki, isoveljemme, kirjoittaja ja Taina olimme kuitenkin aika kuuliaisia ja kilttejä lapsukaisia. Äitimme työskenteli lastenohjaajana ja isä oli kirvesmiehenä ja kalusteasentajana Helsingin seudulla. Asuimme pientilaa, jossa viljellään yhä viljaa ja heinää. Eläimiä ei enää meidän aikanamme ole ollut, koiraa ja kissoja lukuunottamatta.

    Ala-aste kuljettiin Karjalohjan ala-asteella ja sen loppuluokilla Taina kiinnostui hevosista. Koulun jälkeen hän riensi polkupyörällä tallille ja iltamyöhällä sieltä sitten kotiin raahusti nälkäisenä ja väsyneenä. Tätä jatkui yläasteenkin (Järnefeltinkoulu, Virkkala) ajan ja pikkuhiljaa ammatinvalintakin alkoi seljetä. Ypäjän hevosopistossa suoritettiin oppisopimuksella tutkinto ja eikun tallille töihin. Islannissa asti piti käydä tutustumassa ja oppimassa hevosenhoidon saloja, niin että hyvä kun siskonsa häihin sieltä ehti. Erinäisten vaiheiden kautta Taina päätyi Lohjalle, Laakspohjan kartanoon maaliskuussa 2005 hevostenhoitajaksi, Brutus nimisen saksanpaimenkoiran ( 1/8 tiibetinmastiffia, eli sellainen lehmän kokoinen) kanssa. Sinne muuten muutti myöskin Erkki, josta lisää myöhemmin. Lapinkylän issikkatallille muuttivat sitten syyskuussa 2006. Brutus on matkan varrella saanut kaverikseen erittäin sekarotuisen Napin eli "Kleopatran".

   Ihan onnellinen ja tyytyväisen oloinen on tuo minun siskoni tänä päivänä. Tuleva juhla tietysti vähän jännittää, kun ei luonteeltaan ole ollut niin kovin esiinhakeutuva ikinä. Eikä pahemmin nuo lapsuuden kokemuksetkaan ole päätänsä vaivanneet, kai.