Juhlapuvut odottelee jo henkareissaan lauantaita. Ja juhlakalujen jännitys kohoaa. Paljon on asioita vielä kesken ja aloittamatta mutta eiköhän tästä vielä aika kemut saada aikaiseksi. Nähdään siis viimeistään lauantaina.

   Tulipa mieleeni hauska juttu katsellessani kun omat lapseni polkupyörällä ajelivat pihaa ympäri.
Taina oli ehkä noin kaksivuotias, minä siis kolme ja veljemme viiden korvilla. Meillä oli sellainen kolmipyöräinen polkupyörä joita siihen aikaan oli lähestulkoon kaikilla lapsilla. Taina oli vielä niin pieni että ei pystynyt sitä polkemaan mutta innokkasti istui kyydissä jos joku työnsi tai veti. Monesti tehtiinkiin niin että Taina istui ja jompikumpi meistä, joskus molemmat, seistiin siinä taka-akselin päällä ja ohjattiin. No, kotipihalla on isohko mäki. Tällättiin Taina istumaan satulaan ja kädet ohjaustangolle ja käskettiin pitää kiinni. Piti katsoa että kuinka pitkälle se yksin pääsee. Ja pääsihän se, kun oli kerran käsketty pitää kiinni niin Taina piti. Matka pysähtyi talon edessä olleeseen hyppynaruun joka oli joskus toisessa leikissä viritetty kahden omenapuun väliin polvenkorkeudelle. Omenapuiden takana oli äidin auto kauppareissun jäljiltä. Taina jäi siihen narun kohdalle ja se polkupyörä lensi sinne auton alle. Siinä me huuli pyöreänä odotettiin huutoa...Äiti kyllä torui meitä kahta välkkyä ja kielsi laittamasta Tainaa enää satulaan. Oppi se sitten onneksi myöhemmin ajamaan polkupyörällä joten ei siitä kaiketi kummoistakaan kammoa jäänyt.

Ensisijaisesti toivomme rahaa matkakassaamme, mutta jos välttämättä haluat ostaa meille lahjan valitse alla olevasta listasta:

(esimerkit ovat ohjeellisia)

Alle 20€
Arabia avec 24h, vihreä (jos nitä sattuu löytämään)
Leivänpaahdin
Sauvasekoitin
Tietokoneen kuulokkeet+mikrofoni
Saunakiulu
Saunakauha
Grillaussarja

Alle 50€
Arabia avec 24h, vihreä (jos nitä sattuu löytämään)
2 x 2Gt MicroSD-muisti, yhteensopiva Nokia 6151 kanssa (vain jos joku on ilmoittanut ostavansa lahjaksi kyseisen kännykän)
Web-kamera
Hiiligrilli
2 x koiran juoksuvaijeri n.15m, kiinnityksineen (Brutukselle = 50kg ja Napille = 30kg)

Alle 200€
Digikamera 7megapikseliä+ (Esim. Panasonic Lumix DMC-LS75EF)
2 x Nokia 6151 matkapuhelin (Tainalle Orange ja Erkille Black)

Yli 200€
Kotiteatterisysteemi
Säiliöpakastin
Jalostusori, Islanninhevosmallia ;)

Jos päätät hankkia jonkin yllä olevista lahjoista, ilmoita vaikkapa anonyymisti minkä aiot hankkia, kommentoimalla tähän blogiin, jotta emme saa esimerkiksi kahta jalostusoria. Meillä ei tila kerta kaikkiaan riitä kahdelle uudelle hepalle.

- Taina & Erkki

   Taina näki päivänvalon 11.9.1981 silloisessa Lohjan aluesairaalassa. Vauva- ja taaperovaihe ohitettiin kommelluksitta. Kuitenkin kolmelapsisen perheen kuopuksena Taina sai jo varhain tuta sisarusrakkauden parhaat palat, kuten murtunut käsi, isoveljen nyrkkeilykumppanina toimiminen, kolmipyöräisellä mäenlasku ja sensellaiset lasten huvitukset. Todellisuudessa me kaikki, isoveljemme, kirjoittaja ja Taina olimme kuitenkin aika kuuliaisia ja kilttejä lapsukaisia. Äitimme työskenteli lastenohjaajana ja isä oli kirvesmiehenä ja kalusteasentajana Helsingin seudulla. Asuimme pientilaa, jossa viljellään yhä viljaa ja heinää. Eläimiä ei enää meidän aikanamme ole ollut, koiraa ja kissoja lukuunottamatta.

    Ala-aste kuljettiin Karjalohjan ala-asteella ja sen loppuluokilla Taina kiinnostui hevosista. Koulun jälkeen hän riensi polkupyörällä tallille ja iltamyöhällä sieltä sitten kotiin raahusti nälkäisenä ja väsyneenä. Tätä jatkui yläasteenkin (Järnefeltinkoulu, Virkkala) ajan ja pikkuhiljaa ammatinvalintakin alkoi seljetä. Ypäjän hevosopistossa suoritettiin oppisopimuksella tutkinto ja eikun tallille töihin. Islannissa asti piti käydä tutustumassa ja oppimassa hevosenhoidon saloja, niin että hyvä kun siskonsa häihin sieltä ehti. Erinäisten vaiheiden kautta Taina päätyi Lohjalle, Laakspohjan kartanoon maaliskuussa 2005 hevostenhoitajaksi, Brutus nimisen saksanpaimenkoiran ( 1/8 tiibetinmastiffia, eli sellainen lehmän kokoinen) kanssa. Sinne muuten muutti myöskin Erkki, josta lisää myöhemmin. Lapinkylän issikkatallille muuttivat sitten syyskuussa 2006. Brutus on matkan varrella saanut kaverikseen erittäin sekarotuisen Napin eli "Kleopatran".

   Ihan onnellinen ja tyytyväisen oloinen on tuo minun siskoni tänä päivänä. Tuleva juhla tietysti vähän jännittää, kun ei luonteeltaan ole ollut niin kovin esiinhakeutuva ikinä. Eikä pahemmin nuo lapsuuden kokemuksetkaan ole päätänsä vaivanneet, kai.

   Hääkutsuja voi pikkuhiljaa alkaa odotella. Viimeisimmän tiedon mukaan niitä kopioidaan tämän viikonlopun aikana ja jos siis hyvin käy ne voi jo loppuviikosta kolahtaa postilaatikkoon tai -luukusta.

   Nuoripari voi viimenäkemän perusteella hyvin. Toissaviikolla kävin ensimmäisen kerran heidän "uudessa" kodissaan ja ainakin tilaa tuntui olevan riittävästi kahden koirankin temmeltää. Maalaisidylliä parhaimmillaan museoviraston suojelukohteena olevassa talossa ja sen ympäristössä laiduntavissa islanninhevosissa riittää.